Erästä kanssa urheilijaa lainatakseni pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä. Se on kyllä kumma juttu kuinka sitä voi lauantain aamuna olla hyvällä tuulella ja olla tohkeissaan kisoihin menossa. Paikanpäällä kaikki menee kivasti koira on lämpätty, rata selvää pässin lihaa ja *säräm* suoritus on kauheaa rämpimistä! Eli siis ajassa taaksepäin lauantai aamuna kauniissa auringon paisteessa ajelin Hyvinkäälle kisaamaan. Ensimmäinen rata hyppis, kolmen esteentakaa vastaan ja putkeen työntö, hyvin meni paitsi se putkeen työntö... eli Kitka meni nelitassu-jarrutuksella putken suun ohi että  suhina kävi. Aikansa se siellä rämpi ja sitten kiersi koko putken ympäri. Seuraava episodi tuli sitten samassa rytinässä kun muurilta oli putkeen heitto niin pieni malinois oli tumpussa sen verran hyvin että eihän se sinne mennyt vaan tikkasi mamman perässä suoraan seuraavalle esteelle. Loppurata menikin jo niin kuin piti mutta ei se kauhesti lämmittänyt... Toinen rata ja jälleen mahdollisuus hakea sitä legendaarista tupla-nollaa. Tuomariksi vaihtui Jämsä ja rata näytti ihan kivalle ei mitään sellaista mistä me ei normaalisti selvittäisi. Kakkos esteen taakse ihmisnuoli joka meni hienosti neljä viisi ok ja sitten haltuunotto rima!-ja toinen heti perään. Sarvi oli kyllä järkyttävä loppurata jälleenkerran mukavaa menoa, puomille kunnon pysäytys teki kyllä hyvää.Viimeinen rata ja tuplan mahdollisuudet hukattu, minusta suhteellisen helpon oloinen rata. Mun flow fiilistelyssä oli vain yksi ongelma, kakkosrima ja mitenhän kävikään no alashan se tuli eli jes olen kehittänyt itselleni rima-kauhun!! Sen verran kiehahti, että unohdin ohjata ja Kitka teki elämänsä ehkä toisen väärän radan eli luikki putkeen. Hetken mietin että lähdenkö veke vai juoksenko radan. Juoksin radan ja hyvä niin hyvin meni muuten, mutta ei se oikein enää lämmittänyt... Kotiin ajellessa mietin sitten että oikeesti missä on järki tässä touhussa kuinka mukavan vapaa päivänsä pystyy "pilaamaan"  tälläisellä touhulla. No ei muutakun ylös poterosta ja treenaamaan!